Siirry pääsisältöön

Selossea Sinnessä: jälkkärit

Kracher Trockenbeerenauslese No. 7 Rosenmuskateller Nouvelle Vague 2009




Tämän tuoksussa on persikkaa, hillottua mansikkaa, papaijaa ja banaania - kokonaisuus on suorastaan yltäkylläisen runsas. Maussa on sokeroituja vadelmia, persikkaa ja hunajaa; jälkimaussa tuntuu vielä hennon petrolinen ja kevyesti mausteinen häivähdys. Jäännössokeria on tässä peräti 227 g/l, ja erityisesti siihen nähden viini on minusta hämmästyttävän tyylikäs: runsas ja puhdas hedelmäisyys pitää sokerisen makeuden hienosti aisoissa. Tätä voisi mielellään juoda joskus toistekin. 93

Romate Old & Plus Pedro Ximénez




Tämä sherry sopi ihan mainiosti tuhdin suklaisen jälkiruuan kanssa ja oli sinänsä hauska maistaa, tämän tyyppisiä viinejä kun en omin päin oikeastaan koskaan juo. Makean, rusinakeittomaisen juoman tyyli ei tosiaan ole omaan makuuni, enkä tällaista osaa oikein arvioidakaan - epäilemättä silti laatutuote omassa kategoriassaan.

Jacques Selosse Il Était une Fois




Illan viimeisenä pullona avattiin todellinen kuriositeetti, Selossen ratafia-tyyliin valmistettu 15-prosenttinen makea likööri. En oikein osannut odottaa tältä muuta kuin erikoisuusarvoa, joten sitä hienompaa olikin, että viini osoittautui paljon suuremmaksi kuin sen osaksi ladatut odotukset.

Tuoksussa on vaniljaa, valkoista suklaata, appelsiinia ja pomeranssin kuorta. Suussa tuntuu sekä runsas hedelmäisyys että hieno hapokkuus: tässä on raikasta appelsiinia, kaurapikkuleipiä, kevyesti nugaata sekä hauskasti erikoinen, merellinen simpukan kuorien sävy. Viini ei ole yhtään ylitsepursuavasti makea, eikä alkoholi toisaalta erotu tai häiritse millään tavalla. Ainakin loppuillasta tuntui siltä, että tätä olisi voinut juoda pienen lasillisen sijaan vaikka koko pullollisenkin - todella hyvää ja varmasti paras koskaan maistamani tällä tyylillä tehty viini. 94


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...