Siirry pääsisältöön

Selossea Sinnessä: punaiset

Jacques Selosse La Côte Faron (Aÿ)

Tämän pullon korkki on vaihdettu 21/2/2011, kyseessä on siis ex-Contrasten vuotta nuorempi painos verrattuna reilu vuosi sitten maistamaani - tästä huolimatta viinin kaikki säväyttävät ominaisuudet ovat suurin piirtein ennallaan. Sävykkäässä tuoksussa on ainakin kanelia, vaniljapullaa, appelsiinia ja mangoa. Maku on todella runsas ja kypsän hedelmäisyyden täyttämä: punaista omenaa ja luumua verhottuna täyteläiseen hunajaisuuteen ja säestettynä sopivan tuhdilla hapokkuudella, joka saattelee hienosti pitkää jälkimakua. Minusta tämä viini on aivan kypsä juotavaksi - potentiaali on tässä ja nyt! Kirkkaamman hedelmäinen, mutta ei ehkä aivan niin persoonallinen kuin viime kerralla. 95

Jacques Selosse Sous le Mont (Mareuil-sur-Aÿ)




Sous le Mont -palsta sijaitsee Mareuil-sur-Aÿ:n kylässä samalla kukkulalla Philipponnatin kuuluisan Clos des Goisses -palstan kanssa. Tämä on siis Selossen palstaviinikuusikon ainoa luokitukseltaan premier cru -tasoisen kylän viini (laatu ei Mareuilin tapauksessa tietenkään häviä grand crulle yhtään). Korkki on vaihdettu 25/1/2012, ja hieman poikkeavien lähtökohtien ohella tämä erottuu joukosta persoonallisella ja punaisen kolmikon runsaimmalla tuoksullaan. Siinä on inkivääriä, sitruunaruohoa, punaista omenaa, lakritsia, piikiveä ja hienoa mineraalisuutta.

Maun kypsin sävy on hennohko ananas, muut elementit kuten sitruunan kuori, lime ja karpalo, ovat selvästi nuorempia ja kirpeämpiä. Hapokkuus on samalla tavalla tiukkaa ja varsin kirpeää. Tätä viiniä pitäisi kypsyttää lisää, sillä potentiaalia tuntuu olevan yllin kyllin. Tuoksu on jo kertakaikkisen hieno, mutta maku vielä melko yksioikoinen ja kirpeä - kokonaisuus on silti kiehtova näinkin ja pisteet sen mukaiset! 94

Jacques Selosse Le Bout du Clos (Ambonnay)




Pullollisen korkki on vaihdettu 13/1/2012, ja vaikka Ambonnayn kylä onkin tunnettu nimenomaan pinot noirista, kasvaa tällä Selossen palstalla myös hieman chardonnayta. Nämä valkoiset rypäleet ovat siten myös mukana tässä solerassa. Tuoksu avautuu varsin hunajaisena, sen muita piirteitä ovat tuore cantaloupemeloni, punainen omena, toffee ja häivähdys kermaa sen rinnalla. Huolimatta suhteellisen mukavasti kypsyneistä aromeista, tuntuu tämä rinnakkain vertailtaessa pirteämmältä ja raikkaammalta kuin Côte Faron.

Maku on mehukas, sileän omenainen, lisänä on tuoksusta tuttua hunajaista melonia sekä mangoa, ja pitkässä jälkimaussa tuntuu vielä tuttu ananaksen sävy. Kun viini lämpenee lasissa, selosselle tyypilliset oksidatiiviset soleran ja tammikypsytyksen aikaansaamat sävyt tulevat enemmän esille. Tämä viini paranee lisäkypsytyksen myötä takuuvarmasti, mutta on melkeinpä syntisen hyvää jo nyt. 96


Jacques Selosse Rosé




Tämän 27/4/2011 korkkiaan vaihtaneen viinin tuoksu on täysin toista maata kuin palstaviinien: Paahteisuutta on hyvin runsaasti, lähes palaneen sävyyn saakka. Lisänä on saksanpähkinää, karviaista, ruutia ja steariinia. Makumaailmaltaan tämän tunnistaa punaisen marjaisuuden ja kirsikoiden sävyttämänä roséeksi, mutta niitä enemmän tässäkin on ananasta ja hapokasta omenaa, sekä lisänä vielä mukava herkkusienen sävy. Tämä on todella viinillinen, tuhdin hapokas rosé, jonka väri ei ainakaan lasissa vertailtuna kovin paljon poikkea rinnalla olevista pinot noir -viineistä. Mainio viini, mutta ainakin tällä kertaa silti luokkaa palstaviinejä keveämpi. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be