Pääsin kirpeän syksyisenä perjantai-iltana vieraaksi maistelemaan hienon samppanjavuoden parhaita paloja. Odotukset olivat ajoissa tiedossa olleen viinilistan myötä lähes kattoon ladatut - jo tyhjentyneistä pulloista otettu huonohko yhteiskuva kuvannee niitä paremmin kuin tuhat turhaa sanaa:
Krug Grande Cuvée
Alkulämmittelyksi saatiin valkoetikettistä Krugin Grande Cuvéeta (pohjavuosikerta lienee 80-luvulta), jollaista olen maistanut kerran aikaisemmin. Sinänsä tutusta viinistä oli sokkona yllättävän vaikea saada otetta, varsinkin kun isäntä esitteli juoman "vaatimattomana alkumaljana". Viinin identiteetin paljastuttua palaset toki loksahtivat kohdalleen: sherrysävyjen myötä päässä viivähtänyt krugmainen ajatus tuli mieleen hyvästä syystä.
Tuoksussa on kypsää karamellia, melko paljon paahteisuutta sekä oikein mukava, lähinnä herkkutatin mieleen tuova sienisävy. Kokonaisuuden viimeistelevät hennot hedelmäsävyt ovat jonkin verran oksidoituneen oloisia. Mehukkaassa maussa on runsaasti greippiä ja punaista omenaa: sherryn oksidoituneet sävyt peittävät kuitenkin hieman häiritsevästi muuten raikasta hedelmäisyyttä. Samanaikaisesti viinin hapokkuus tuntuu edelleen todella tuhdilta. Näillä lähtöasetuksilla moni muu viini olisi lämmetessään menettänyt lopunkin raikkautensa, mutta tämäkin Krug päinvastoin paranee lasissa koko ajan: liika sherrymäisyys hälvenee ja hedelmäisyys pyöristyy kauniisti tuntuen suussa selvästi alkuhuikkia runsaammalta. 93
Charles Heidsieck Champagne Charlie L'Oenothèque 1985
Charlien puhdaspiirteinen tuoksu on alkuun vähän vaimea, mutta avautuu kyllä kivasti pienellä odottelulla: ananasta, vihreää omenaa, hasselpähkinää ja lämmetessä lisänä vielä toffeetakin. Maku on talolle tyypilliseen tapaan hyvin runsaan hedelmäinen: omena on suussa tuoksua punaisempaa ja sen täydennykseksi löytyy myös trooppisempaa kirjoa ananaksen ja mangon muodossa. Suutuntuma on varsin kermainen ja mukana on myös ripaus voita. Kokonaisuuden kruunaa runsaan hapokas jälkimaku, joka vieläpä sävyttyy kauniisti hennolla savuisuudella ja ripauksella hunajaisuutta. Pelkän kaulaetiketin merkinnän perusteella en osaa varmaksi tulkita, onko viinin korkki vaihdettu vuonna 2000 vai jo vähän ennen, vuosituhannen vaihteen juhlintaa varten. Oli miten oli, tämä on hieno ja suhteellisen nuorekas viini, jota kelpaisi hyvin kypsyttää edelleen. 95
Perrier-Jouët Belle Epoque 1985
Tämän väri on hiukan kultaisempi kuin Charlien viereisessä lasissa, kummassakin on joka tapauksessa mukavasti kuplia. Tuoksu on hienostuneen kahvinen, sen lisänä on kermaa, briossia ja vaniljaa. Maussa on siinäkin hieno vastapaahdettujen kahvipapujen aromi, tässä keralla on myös sitruunaa ja sitruunaruohoa. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeä, kun hapokkuuskin on jo pyöreäksi tasaantunutta. Tämä on selvästi elegantimpi viini kuin CH, mutta ei yhtä runsas eikä hedelmäinen. Omassa arviossani Charlie tuntui hiukan tiiviimmältä kokonaisuudelta, mutta ero ei ollut suuri ja valtaosa muista taisi arvostaa BE:n korkeammalle, jopa aina illan top-3:een saakka. Tämä oli joka tapauksessa selvästi kypsempi ja parempi pullo kuin edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. 94
Kommentit
Lähetä kommentti