Siirry pääsisältöön

Comtes-pruuvi: huikea kolmikko

1979

Tässä viinissä on kivasti kuplia ja väri on ikään nähden vaaleahko. Tuoksu on moniulotteinen sekä samalla todella tiivis ja intensiivinen: orkideaa, ananasta, aprikoosia, hedelmätoffeeta ja suklaista briossia. Kristallinkirkkaassa maussa on kypsää vihreää omenaa, kypsää sitruunaa ja paljon paljon persikkaa. Suutuntuma on silkkinen ja hapot ovat niin tiiviit ja tyylikkäät, että tätä kelpaisi kyllä kypsytellä vielä vuosia eteenkinpäin. Klassisen vuoden superhieno viini josta voi jopa tulla vieläkin parempi - toivottavasti ysikutosesta kehittyy aikanaan jotain tällaista. 97

1976

Tämän viinin osalle oli sen legendaarisen maineen vuoksi ladattu kenties kaikista pruuvin viineistä suurimmat odotukset. Siksi avaustunnelma oli harras mutta jännityksestä sähköinen - aina siihen asti, kunnes korkki kaikeksi onneksi poistui pirteän pihahduksen saattelemana. Kuplia näkyi vielä vähän, ja viini vaikutti ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella olevan muutenkin kaikin puolin kunnossa.

Tuoksu on tässä ihan uskomaton sävyjen ilotulitus: banaania, mansikkaa, kermaa, tyylikästä paahdetta ja tryffelin sekä kantarellin hienostuneimmat piirteet yhdistävää sieniaromia. Hedelmäisyys on todella runsasta mutta raikasta, eikä ollenkaan raskasta - esimerkiksi tämän hienompaa banaanin tuoksua ei ole aikaisemmin samppanjassa vastaan tullut.

Suutuntuma on sileän samettinen: toffeeta, ananasta, omenaa, voita, kermaa, eikä näiden ohella pienintäkään merkkiä oksidaatiosta. Jälkimaku kestää melkein iäisyyden kun hapokkuuttakin löytyy vähintään riittävästi, antaen tähän uskomattoman iskun lämpimästä vuodesta huolimatta. Huikea viini ja merkkipaalu tähänastisella samppanjataipaleellani. 98

1973

En osaa kuvitella tälle vuosikerralle juuri epäkiitollisempaa paikkaa, kuin olla seuraavassa lasissa tajuntaa laajentavan parivaljakon -79 & -76 vierellä. Sitä hienompaa onkin, että viini kantaa taakkansa kunnialla - tämä viini oli joidenkin arvioissa jopa ihan yhtä hyvä kuin seiskakutonen! Viinin väri on kolmikon tummin; tuoksussa on hento herkkusienen sävy, saksanpähkinää ja jotakin vähän vihreämpää sävyä, mutta myös reilulla mitalla maitokahvia.

Täyteläisessä maussa on hunajaa, aprikoosia ja karambolaa sekä lisänä myös kauniin krugmaista oksidatiivista parfyymiä. Viini on todella kypsä, mutta vielä oikein hienossa kunnossa - tämä jää lähinnä vain monimuotoisuudeltaan heikommaksi kuin kaksi edellistä viiniä. Kaikkiaan aivan uskomaton viinikolmikko, näiden nauttiminen rinnakkain oli ehdottomasti tämän vuoden toistaiseksi hienoin samppanjahetki! 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten