1990
Kolmikon muihin viineihin verrattuna tämän viinin väri on huomiotaherättävän tumma. Tuoksussa on jo ylikypsäksi taittuvaa omenaa, kypsää sitruunaa, nugaata ja myös vähän sherrymäistä sävyä. Maku on tämänikäiseksi Comtesiksi raskas: kaneliomenaa, ananasta, vähän savua - sherry on lisänä läsnä tässäkin. Viinin hapokkuus tuntuu toisaalta niin kovalta ja runsaalta, että täysin kypsä hedelmäisyys jää pahasti sen jalkoihin. Tämä pohjimmiltaan mukavan oloinen mutta jonkin verran oksidoitunut viini vaikuttaa jo olevan alamäen puolella. Pruuvissa kuullun kommentin mukaan pullossa ei välttämättä ollut viinin tummasta väristä huolimatta sinänsä vikaa, vaan -90 Comtes on kuulemma ollut aiemminkin vastaavanlainen. Joka tapauksessa suuri pettymys - ristiriitaisia mielipiteitä herättävä vuosikerta näyttää tässä nurjia puoliaan parin kesällä maistetun vahvan esimerkin vastapainoksi. 91
1989
Siinä missä -90 erottuu joukosta väriltään selvästi tummimpana, on -89 ikäänsä nähden jopa huomiota herättävän vaalea. Lisäksi siinä on kolmikon selvästi pirteimmät kuplat. Valitettavasti viinin positiiviset piirteet jäävät suurimmin osin tähän: tuoksussa on mukava lämpimän paahteinen sävy, mutta myös voimakasta herkkusienen tuntua. Eniten häiritsee kuitenkin selvä valkohomejuuston aromi, joka tappaa tuoksusta tehokkaasti kaiken tyylikkyyden. Sama ikävä sävy hallitsee myös maussa. Sen alta erottuu vähän päärynää, mutta muuten odotettu kypsä hedelmäisyys on olematonta. Hapokkuus on samalla aika runsasta kasiysiksi. Kokonaisuutena viini ei ole kovin hyvä, maitohappoinen juuston aromi on niin häiritsevän voimakas. Toivoa sopii, että kyseessä oli ennemmin tämän pullollisen kuin koko tämän vuosikerran Comtesin yleinen heikkous. 87
1988
Viinissä on melko vähän kuplia, mutta sen tuoksu on oikein mukava: liljaa, ananasta, kypsää punaista omenaa, mantelia ja siistiä paahteisuutta. Maku on myös melko tyylikäs ja siinä on edeltävää kaksikkoa enemmän nyansseja: tummahkoja hedelmäsävyjä kuten punaista omenaa ja keltaista luumua, pippuria, jonkinlaista rosmariinin ja havupuun kirpeähköä sävyä sekä myös merellisen suolaista vivahdetta. Hapokkuus on tasaista ja jälkimaku on asiallisen pitkä.
Tämä on hyvä viini, mutta mitään erityistä hienoa elementtiä tai ominaisuutta kokonaisuudesta ei melko persoonallista makupalettia lukuun ottamatta löydy. Huippuvuoden huippuviinin kohdalla rima on aina korkealla, ja odotinkin tämän nousevan aivan pruuvin suurimpien viinien joukkoon. Odotuksiini nähden tämäkin oli jonkinlainen valju pettymys sinänsä suhteellisen hyvistä pisteistä huolimatta. Lähitulevaisuudessa täytyy selvittää, oliko nyt toivottavasti kyse vain hienon viinin tavallista heikommasta pullosta. Joka tapauksessa hehkutettu vuositrilogia 88-89-90 ei tässä pruuvissa noussut kokonaisuutena sen paremmin kuin yksittäisinäkään viineinä lähellekään maineensa vertaisiin mittoihin. 93
Kommentit
Lähetä kommentti